Säteilymittari on teollisuuslaitoksessa osa laajaa turvallisuus- ja varautumiskokonaisuutta. Sen merkitys konkretisoituu tilanteissa, joissa säteilytasosta tarvitaan luotettavaa tietoa päätöksenteon tueksi. Silloin on erittäin tärkeää, että mittarit ovat kunnossa ja ennen kaikkea niitä osataan käyttää.
Turvallisuuden kannalta pelkästään mittarin olemassaolo ei siis ole ratkaisevaa:
Tulee tietää, missä mittari on, soveltuuko se kyseiseen käyttötarkoitukseen, onko se toimintakuntoinen ja osaavatko ihmiset käyttää sitä sekä tulkita sen antamia lukemia oikein.
Säteilymittarin tarve teollisuudessa ei määräydy yksin yrityksen koon tai toimialan perusteella
Tarvitseeko teollisuuslaitoksessa olla säteilymittari? Ratkaisevaa on, millaista toimintaa laitoksessa harjoitetaan ja millaisia säteilylähteitä tai altistumisriskejä siihen liittyy. Säteilyä käytetään teollisuudessa muun muassa erilaisissa mittaus-, analyysi- ja laadunvalvontasovelluksissa, ja säteilytoiminnassa toiminnanharjoittajan on huolehdittava tarvittavasta altistusolosuhteiden tarkkailusta.
Mittaustarve voi syntyä myös toiminnassa, jossa radioaktiivisia aineita ei varsinaisesti käytetä. Lainsäädännössä on tunnistettu luonnonsäteilylle mahdollisesti altistavia teollisuudenaloja, kuten kaivos- ja metalliteollisuus, öljyn ja kaasun tuotanto ja jalostus, sementin tuotanto sekä turve- ja hiilivoimalaitokset. Näissä luonnonsäteilyaltistusta voidaan joutua selvittämään toiminnan ja olosuhteiden perusteella.
Lisäksi säteilymittari voi liittyä teollisuuskiinteistön väestönsuojan varustukseen, jolloin vaatimukset määräytyvät väestönsuojasääntelyn perusteella. Vaikka mittari ei olisi kyseisessä kohteessa lakisääteinen, sen tarvetta voidaan arvioida myös yrityksen oman riskienhallinnan, varautumisen ja toiminnan jatkuvuuden näkökulmasta: millainen riski turvallisuuden näkökulmasta aiheutuu, jos mittaria ei ole?
Säteilymittari on päätöksenteon väline
Säteilyä ei voi havaita ihmisaistein. Siksi säteilymittarin tehtävä on tuottaa tietoa, jonka perusteella voidaan arvioida olosuhteita ja tehdä turvallisuuteen liittyviä päätöksiä.
Pelkästään mittarin omistaminen ei vielä kuitenkaan tarkoita mittauskykyä. Mittauskyky muodostuu siitä, että tiedetään, mitä mitataan, mittari toimii luotettavasti ja käyttäjän täytyy ymmärtää, mitä näytöllä oleva luku ja sen yksikkö tarkoittavat. Teollisuusympäristössä säteilymittariin liittyvä osaaminen voi joskus keskittyä yhdelle henkilölle. Hän tietää, missä laitteet sijaitsevat, osaa ottaa ne käyttöön ja tietää, miten lukemia tulkitaan. Mutta mitä tapahtuu, jos juuri hän ei ole paikalla silloin, kun mittaria tarvitaan?
Turvallisuuden kannalta osaamisen pitäisi olla riittävän laajasti jaettua. Kaikkien ei tarvitse olla säteilyfysiikan asiantuntijoita, mutta niiden henkilöiden, joiden voidaan olettaa käyttävän mittaria, täytyy osata käyttää sitä turvallisesti ja ymmärtää mittaustuloksen merkitys. Käytännönläheinen koulutus antaa yrityksessä useammalle henkilölle valmiudet säteilymittarin käyttöön ja vahvistaa edellytyksiä toimia hätätilanteessa lain määrittelemällä tavalla.
Tavoitteena tulisi olla, että mittaria tarvitseva ihminen osaa toimia sen kanssa oikein ja ymmärtää saamansa tiedon riittävän hyvin tehdäkseen oman tehtävänsä kannalta oikeita ratkaisuja.
Vuosien mittaan mittarikannasta voi muodostua kirjava kokonaisuus
Suuressa teollisuuslaitoksessa säteilymittareita voi olla useita. Laitteita on voitu hankkia eri aikoina ja erilaisiin käyttötarkoituksiin. Seurauksena voi olla mittarikanta, jossa on eri valmistajien, eri ikäisiä ja käyttölogiikaltaan erilaisia laitteita.
Tällöin turvallisuuden kannalta oleellista ei ole vain yksittäisen mittarin kunto vaan kokonaisuuden hallinta.
Yrityksen olisi hyvä pystyä vastaamaan ainakin seuraaviin kysymyksiin:
- Mitä säteilymittareita meillä on ja missä ne sijaitsevat?
- Mihin tarkoitukseen kukin mittari on hankittu?
- Ovatko mittarit edelleen kyseiseen käyttötarkoitukseen sopivia?
- Milloin niiden toimintakunto on viimeksi tarkastettu?
- Onko mittareita huollettu?
- Ketkä osaavat käyttää kutakin mittaria?
Näennäisesti pieni käytännön asia voi ratkaista paljon. Olemme kohdanneet lukemattomia kertoja tilanteeseen, että pitkään käyttämättömänä säilytettyyn mittariin jätetyt paristot ovat vuotaneet ja laite on käyttökelvoton. Pahimmillaan ongelma huomataan vasta silloin, kun mittaria pitäisi käyttää.
Säteilymittarin toimintakunnon tarkastaminen tulee tehdä säännöllisesti
Säteilymittarin näyttöön ilmestyvät numerot eivät itsessään takaa, että mittaustulos on luotettava. Vaikka laadukkaan säteilymittarin käyttöikä on jopa kymmeniä vuosia, kannattaa mittari tarkastuttaa viiden vuoden välein. Tällä varmistetaan, ettei säteilymittarin elektroniikka tai tunnistin ole kuoleutunut ja että se täyttää asetetut vaatimukset.
Säteilymittareiden ikääntyminen tekee tästä erityisen ajankohtaisen kysymyksen teollisuudessa. Jos laitekanta on muodostunut vuosien tai vuosikymmenten aikana, yrityksessä kannattaa tarkastella yksittäisten laitteiden lisäksi koko mittausvalmiutta: onko nykyinen kalusto edelleen tarkoituksenmukainen ja toimintavarma?
Millainen on teollisuusyrityksen toimiva säteilymittausvalmius?
Toimiva kokonaisuus voidaan tiivistää neljään asiaan:
1. Tarkoitukseen sopiva mittari.
Yrityksessä tiedetään, mitä halutaan mitata ja että käytössä oleva mittari soveltuu tähän tehtävään.
2. Toimintakykyinen ja luotettava mittari.
Mittarin kunto tunnetaan, tarvittavat tarkastukset ja kalibroinnit on hoidettu, ja säilytys on järjestetty niin, ettei laite vaurioidu käyttökertojen välillä. Mittari voi vaurioitua esimerkiksi lattialle tippumisen seurauksena.
3. Hallittu laitekanta.
Yritys tietää, mitä mittareita sillä on, missä ne sijaitsevat, mihin niitä käytetään ja kuka vastaa niiden toimintavalmiudesta ja mitä tehdä, jos mittarissa havaitaan ongelmia.
4. Riittävä osaaminen.
Mittarin käyttö ei ole yhden ihmisen hiljaista tietoa. Riittävän moni osaa ottaa laitteen käyttöön, tehdä tarvittavan mittauksen ja ennen kaikkea ymmärtää, mitä mittaustulos tarkoittaa.
Kun nämä neljä asiaa ovat kunnossa, säteilymittari ei ole vain laite kaapissa. Se on osa yrityksen todellista turvallisuus- ja toimintakykyä.