Terveystarkastajan tehtäväkenttä on laaja. Työssä tarvitaan osaamista muun muassa sisäilmasta, talousvedestä, elintarvikkeista, melusta, hygieniasta ja erilaisista ympäristön terveysriskeistä. Yksi harvemmin vastaan tulevista mutta häiriötilanteessa sitäkin tärkeämmistä osaamisalueista on säteily.
Säteilymittaaminen ei välttämättä kuulu terveystarkastajan jokapäiväiseen työhön. Juuri siksi siihen liittyy varautumisen kannalta kriittinen haaste: miten varmistetaan riittävä osaaminen ja sen ylläpito?
Terveydensuojelulaki edellyttää kunnan terveydensuojeluviranomaiselta varautumista elinympäristöön vaikuttaviin häiriötilanteisiin yhteistyössä muiden viranomaisten ja laitosten kanssa. Toiminta on suunniteltava ennakolta ja sitä on myös harjoiteltava niin, että häiriötilanteessa pystytään ehkäisemään, selvittämään ja poistamaan terveyshaittoja, rajoittamaan niiden vaikutuksia sekä käynnistämään häiriöstä toipuminen mahdollisimman nopeasti.
Säteilyvaaratilanne ei pääty akuutin tilanteen päättymiseen
Säteilyvaaratilanteessa eri viranomaisilla on omat tehtävänsä, eikä koko tilannetta voida kuvata yhden viranomaisen vastuuksi. Säteilyturvakeskus toimii säteilyturvallisuuden asiantuntijaviranomaisena, ja tilanteen hallintaan osallistuu tilanteesta riippuen useita viranomaisia.
Ympäristöterveyden näkökulmasta olennaista on kuitenkin se, mitä tapahtuu myös akuutin vaaran jälkeen.
Radioaktiivisia aineita voi olla päätynyt esimerkiksi rakennuksiin, ympäristöön, veteen tai elintarvikeketjuun. Silloin tarvitaan tietoa siitä, millainen elinympäristön tilanne on ja mitä toimenpiteitä tarvitaan terveyshaittojen ehkäisemiseksi. Käytännössä terveydensuojeluviranomaisen tulee pystyä määrittämään, onko tila turvallinen käyttää vai tarvitaanko puhdistustoimenpiteitä.
Harvoin tarvittava taito vaatii ylläpitoa
Säteilymittaus on ympäristöterveyden tehtäväkentässä poikkeuksellinen osaamisalue juuri siksi, että sitä voidaan tarvita hyvin harvoin.
Terveystarkastaja saattaa käyttää monia työvälineitään ja menetelmiään jatkuvasti, jolloin osaaminen säilyy osana normaalia työtä. Säteilymittarin kohdalla edellisestä käyttökerrasta voi sen sijaan olla pitkä aika. Häiriötilanteessa tarvitaan kuitenkin selkeää ymmärrystä siitä, miten laitetta käytetään ja ennen kaikkea, mitä sen kertomat lukemat käytännössä tarkoittavat.
Mittausvalmius edellyttää ainakin sitä, että käyttäjä tuntee käytössä olevan mittarin, osaa käynnistää ja tarkistaa sen, ymmärtää, mitä suuretta ja yksikköä mittari näyttää sekä tietää, miten mittaus käytännössä tehdään ja osaa arvioida saamansa tuloksen merkitystä.
Yhtä olennaista on ymmärtää mittauksen rajat. Kaikilla säteilymittareilla ei voida mitata kaikkea, eikä yksittäinen lukema automaattisesti vastaa kysymykseen tilan turvallisuudesta. Mittaajan täytyy ymmärtää esimerkiksi taustasäteilyn merkitys, mittausgeometrian ja mittausajan vaikutus tulokseen sekä se, mitä käytettävällä mittarilla ylipäätään voidaan luotettavasti havaita ja mitä mittayksikköä mittari näyttää. Tulee myös tietää, milloin tarvitaan pintakontaminaatiomittaria.
Viranomaisen toimintakyky rakennetaan ennen häiriötilannetta
Koulutukset tukevat ammattitaidon vahvistamista, ja säännölliset kertaukset takaavat, että taidot pysyvät yllä. Terveydensuojelulain vaatimus tukee samaa ajatusta: häiriötilanteisiin liittyvää toimintaa ei pidä ainoastaan suunnitella, vaan sitä tulee myös harjoitella.
Säteilymittaus voi tuntua terveystarkastajan laajassa tehtäväkentässä pieneltä ja etäiseltä osa-alueelta. Sen merkitys muuttuu kuitenkin nopeasti, jos ympäristössä tapahtuu säteilyvaaratilanne.
Kata Safetyn säteilymittauskoulutuksessa harjoitellaan säteilymittareiden käyttöä käytännössä ja rakennetaan ymmärrystä siitä, mitä mittarilla mitataan, miten mittaustuloksia tulkitaan ja miten mittaaminen liittyy viranomaisen tehtäviin. Koulutuksen tavoitteena on tukea terveystarkastajan toimintavalmiutta.